Eihän kerrota kellekään...

...että lankakaupasta on taas tarttunut mukaan tavaraa. Tässä raporttia tämän päivän lankasadosta.

Netistä tilaamani Dropsin Alpacat pompsahtivat postiluukusta (tai siis Itellan toimipisteestä) kuvattavaksi tänään. Tämä uusi lankatuttavuus on ainakin näin ensinäkemältä erityisen mieleen. Kuka muka voisi olla pitämättä höyhenenpehmeästä langasta joka tuntuu jo kerällä aivan ihanalta?! Valkoisista olisi tarkoitus tulla nyt sitten ihan oikeasti se kevätpäiväntasausyllätyshuivi ja noista kolmesta muusta väristä (vasemmalta oikealle 2925, 2923 ja 7300) sitten jollekin muulle jokin kiva huivi (vinkki vinkki sukulaiset, nyt kannattaa vihjata huivitarpeesta!). Muistinhan jo mainita että lanka on IHANAN pehmeää? Ja pehmeää myös!

Nämä Puro Batikit ostin oikeasti jo paljon aikaisemmin mutta reiluuden vuoksi pistetään nekin esille. Tähän lankaan olen myös ihastunut kovasti. Sitä on todella mukava neuloa ja jälki on tasaista ja kauniisti liukuvärjättyä. Ainoana miinuksena (jos se nyt miinukseksi voidaan laskea) on se että raidat saisivat kyllä olla leveämmätkin.

Lisää "lankauutuuksia", eli lankoja joihin tutustun nyt ensimmäistä kertaa. Nämä langat olisivat ehdolla siskon huiviksi. Tosin, varmaankin vain tuo musta pääsee huiviin asti mutta noista muista keksii kyllä paljon muutakin. Lanka on mukavan pehmeää (ei tosin pärjää Alpacalle) ja sopivan ohutta huivilangaksi. Olisikohan näillä lankaostoksilla sitten kuitenkin ollut jonkinlainen teema. Huivit ehkä?

Ihan mahdottoman hauskasti nimetty lanka - Baby Bamboo - tarttui yksinäisenä keränä mukaan "ihan vahingossa". Ajattelin tuosta kokeilla tehdä jotain ihan pientä tai jos se tuntuu mukavalta puikoilla, ostetaan sitten enemmän. Yleensä tuollaiset puuvillalangat ja kaikki niiden sukulaiset (eli kaikki muut paitsi villalangat tai kummalliset erikoislangat) kammoksuttavat mutta katsotaan nyt. Pehmeää ja kiiltävää tämäkin lanka näyttäisi olevan. Olisikohan ihan hirveää väärinkäyttöä noin kivalle langalle jos tästä tekisi muutamat tiskirätit?

Revontuli on Ready!

Siinä se nyt on! Ensimmäinen olis valmis! Voi miten sellaisesta onnettomasta, ryppyisestä kasasta voi tulla nätti muotoonsa venyteltynä.

Kuvassa vielä nuppineulat kiinni mutta enhän minä nyt malttanut odottaa niiden irrottamista! Tajusin vasta pingotuksen jälkeen että oikeastihan tuo olisi pitänyt laittaa niin että 6/8 huivista olisi ollut puoliympyrässä ja 2/8 sitten mennyt hieman yli, mutta hyvinhän tuo noinkin pelaa. Tiedot vielä kertaalleen: Lankana siis Pirkkalanka kolmessa eri vihreän sävyssä, puikkoina vitosen pyöröt. Kokoa huiville kertyi 160x65 cm, mutta olisi kyllä saanut olla enemmänkin. Kyllä tuo hyvin ympärille menee mutta itse tykkään sellaisista oikein isoista huiveista joihin hukkuu kunnolla. Mietitään nyt siskon kanssa meneekö huivi hänelle vai teenkö toisenvärisen toisesta langasta. Vinkkejä otetaan vastaan kivoista liukuvärjätyistä langoista joita saisi ihan kotimaan puolelta ilman nettikauppojen väliintuloa. Virolaista mielelläni kyllä ostaisin mutta kun on pirulainen niin kallista netistä tilattuna.

Onko vihreitä revontulia olemassa?

Nyt se sitten olis pingotusta vaille valmis! Ihan ihka ensimmäinen Revontuli pääsi puikoilta juuri äsken ja on nyt huuhteluainekylvyssä kylpyhuoneessa. Hieman huijasin lopussa ja jätin pari kerrosta tekemättä. Toinen tummanvihreä raita alkoi käydä mielestäni tarpeeksi leveäksi enkä halunnut että se vie liikaa tilaa. Silmukoita alkoi olla lopussa hieman yli 330 joten tekemistä riitti kyllä loppuvaiheessa. Pirkkalanka tuntui aluksi hirveän karhealta mutta oli kuitenkin ihan mukavaa neuloa. Loppuvaiheessa - en tiedä johtuiko se siitä että kädet tottuivat lankaan vai siitä että se tosiaan oli pehmeämpää kuin miltä aluksi tuntui - lanka tuntui jo varsin mukavalta käsissä ja toivottavasti jälki pehmenee vielä enemmän huuhteluainekylvyn jälkeen.

Kuva huivista ennen pingotusta. Värit taas hieman vääristyneet. Luonnossa värit ovat aavistuksen kirkkaammat. Lisää kuvia kun huivi on pingotettu ja ready to go!

Myös toinen työ valmistui juuri oikeaan aikaan talven kylmyyteen. Viikonlopun aikana sain valmiiksi sinisen huivin jota olin tehnyt jo jonkin aikaa. Huivi oli jo vaarassa unohtua kaapinpohjille kunnes sain vihdoin innostuksen tehdä sen loppuun. Ja siitä tulikin juuri sellainen kuin halusin, iso, pehmeä ja lämmin! Näiden parin päivän aikana se on lämmittänyt hartioita kylmässä toimistossa ja toiminut kotona niin peittona kuin kaulaliinanakin. Varsin monikäyttöinen tekele.

Lankana siis Novitan Rose Mohair (sävyt netistä arvioituna 043, 162, 171 ja 383) joka tekee huivista ihanan pehmeän ja lämpimän vaikka se onkin ohut ja ilmava. Puikkoina no. 10 pyöröt. Kokoa huiville kertyi 130 x 100 cm.

Kaulahuivinakin tämä huivi toimii oikein mukavasti, sillä se menee pieneen tilaan.

Jo aikaisemmin Puro Batikista aloittamani huivi on jo toista kertaa telakalla langan loppumisen takia. Ostin tätä lankaa alunperin vain yhden kerän "kokeiluluontoisesti" ja nyt jo toisen kerän loputtua alan jo kirota miksen ostanut heti kerralla enempää. Kyseistä lankaa ei saa kaupungista jossa asun vaan aina pitäisi toisessa kaupungissa käydä hakemassa. Sinänsä tämä ei ole ongelma sillä lankaa saa työpaikkani läheltä Anttilasta muttei aina jaksaisi sinnekään raahustaa.

Seuraavana puikoille tahtoisi kovasti kiivetä tuosta kirkkaasta vaaleanvihreästä Pirkkalangasta (jota siis käytin ensimmäiseen Revontuleen) jokin toinen kiva huivi. Hirveästi houkuttaisi tehdä tuo kevätpäiväntasausyllätyshuivi, mutta tosiasia on että olisi tuossa muitakin keskeneräisiä töitä jotka pitäisi ensin tehdä alta pois. Lisäksi tuo huivi näyttää näin kokemattoman huiveilijan silmin melko vaativalta. Ehkä sekin on vain alkujännitystä joka haihtuu kun huivi on aloitettu. Ensimmäinen työ jonka vähän jo lupailin yrittää saada valmiiksi tällä viikolla on tuo pastellisävyinen villapaita, josta mainitsin aiemmin. Menin jo lupaamaan senkin, etten osta uutta Batik-lankaa ennen kuin se on tehty. Viikonloppuna olisi edessä peli-ilta, johon pitäisi saada lämmintä vaatetta ja mikäs sen paremmin täyttäisi tämän kuin itse tehty kotivillapaita. Samalle reissulle olisi saatava valmiiksi nuo parilapaset, joista myös mainitsin aiemmin. Luonto ei anna periksi sille että jättäisin noin nopean ja helpon työn kovin pitkäksi aikaa puikoille, etenkin kun siitä ollaan valmiita maksamaan. Noh, ehkä tämän päivän aikana selviää mikä työ haluaa muotoutua valmiiksi ensimmäisenä.

Vyyhdit..Vyyhdet..Vyyhtejä...Vyyhdin...Vyyhden.. Miten se sana toimii?

Pakkohan sitä värjäystä oli kokeilla. Eilen illalla kauppareissun jälkeen virittelin kaksi kattilaa, joihin toiseen tuli niitä sipulinkuoria ja toiseen virheää elintarvikeväriä. Jaoin ensin puhtaanvalkoisen seiskaveikan neljään suunnilleen yhtäsuureen osaan (sata kierrosta pikkupöydän jalkojen ympäri) ja heitin yhden vyyhdin sipuliliemeen ja toisen väriliemeen. Myöhemmin heitin jäljelle jääneet kaksi vyyhteä samoihin liemiin, jolloin väreistä tuli vaaleammat. Itseasiassa tuosta jälkimmäisestä sipuliliemilangasta tuli enemmänkin luonnonvalkoista, jossa on häivähdys kellertävää väriä, mutta ainakin vihreä onnistui hienosti.

Keittelyn jälkeen pistin vyyhdit (vai vyyhdet? Vaikeasti taivutettava sana) parilla puikolla kiikkumaan saunan jakkaran ja tuollaisen muovituolin väliin. Mukava etikantuoksu levisi saunan läheisyyteen märistä langoista. Tuossa siis kaikki ovat samaa lankakerää, ne on vain eri aikaan upotettu värjäysliemeen. Illalla pääsee sitten kerimään takaisin palloksi.

Taas olisi lisää lankojakin. Pitihän sitä Puroa saada kolme kerää lisää kun oli niin kivantuntuista lankaa. En tiedä yhtään millaista on käytössä, mutta ainakin sitä on tosi kiva neuloa. Väreinä siis tuota aikaisemmin ostamaani kirjavaa vaaleaa lilaa ja äidille ajattelin tehdä Revontulen kirjavasta ruskeasta, jos vain valmis huivi miellyttää. (Kuinkahan monta kertaa vielä mainitsen kyseisen huivin tässä blogissa?) Näin jälkikäteen kylläkin tuo kirjava sini-turkoosi olisi sopinut hieman paremmin, mutta onhan tuo ruskeakin nätti. Täältä muuten löytyvät nuo värit esiteltyinä.

Sain pari päivää sitten sukset ja niitä on nyt mukamasahkerasti käytelty. En ole omistanut omia suksia sitten ala-asteen, mutta avokin suksia olen kyllä joka talvi muutamaan kertaan lainannut. Kyllä tuo ensimmäinen kerta hieman otti joka paikkaan kun juoksuharrastuskin on jäänyt moneksi kuukaudeksi ja salilla olen käynyt yli kuukausi sitten viimeksi. Eilinen hiihto meni kuitenkin paljon paremmin jo. En mitään pitkiä matkoja vielä ole lähtenyt sivakoimaan, sellaiset 5-6 km kerrallaan on aivan sopiva matka. Ehkä sitten lopputalvesta enemmänkin.

 

Tältä näytti latu eilen seitsemän aikoihin illalla.

Revontuli loimuaa puikoilla

Eilen eksyin "ihan vahingossa" kahteen eri lankakauppaan, joissa kummassakaan en ollut koskaan ennen käynyt. Olen kironnu jo pitkään Novitan hallinta-asemaa markettilangoissa. Novitassa itsessään ei ole mitään vikaa, mutta lankavalikoima jää valitettavan suppeaksi kun tarjolla on vain perus 7 veljestä ja Nallea kahdeksassa eri värissä. Ymmärtäähän sen, etteivät marketit voi ottaa erikoisempia lankoja myyntiin jo senkin takia että pienellä paikkakunnalla ei noita lankasyöppöjä ihan mahdottomuuksiin ole, mutta pistää se silti harmittamaan. Vaan nyt tiedän kaksi paikkaa jotka kumpikin ovat auki neljän jälkeen! Pääsen siis töistä suoraan lankakaupoille niin halutessani (lue: heti palkkapäivänä).

Ensimmäisestä tarttui mukaan kolme vihreänsävyistä kerää Pirkkalankaa. Näistä voisi tulla vaikka joku kiva huivi. Lanka ainakin on sopivaa. Toinen lankakauppa sijaitsee Koskikeskuksessa. Sieltä ei tällä kertaa tarttunut mitään mukaan, mutta varmasti tulen lähitulevaisuudessa ostamaan lankani sieltä. Ihan kivasti valikoimaakin oli eri lankamerkeistä ja -laaduista.

Viime postauksessa esitelemäni Puro Batik (värinä kirjava vaalea lila mikäli kuvasta ei selvää saa) halusi muotoutua Revontuleksi. Tämä on siis ensimmäinen (iso kolmionmallinen hartia-) huivi jonka teen ja myös Puroa käytän ensimmäistä kertaa. Sain päivässä aikaan huivia suunnilleen kakkosmallin puoleenväliin ja voin sanoa että malli on aivan IHANA! Lisäbonuksena sitä on todella mukava neuloa eikä työtä malttaisi millään jättää käsistään! Kiitos Anne tästä upeasta mallista! Ainoa "miinus" on se, että nuo Puron raidat olisivat kyllä mieluusti saaneet olla leveämpiä, mutta se on pientä kun värit ovat noin ihanat.

Tämä jo aiemmin aloitettu työ on myös tikuilla, mutta se on maannut laatikon pohjalla jo pari viikkoa. Tarkoitus on tehdä hieman ohuemmat palmikkolapaset hiihtokäyttöön. Lankana Nalle, värinä tuollainen kiva luumu.

Tuolta Ullasta katselin silmät kiiluen ohjeita siihen, kuinka lankoja voisi värjätä kasvi- ja elintarvikeväreillä. Olen yrittänyt pysyä erossa Ullasta juuri siitä syystä että jos siellä onkin jotain kivoja ohjeita, ne pitää ihan oikeasti toteuttaa! Olen tähän asti ollu autuaan tiedoton siitä, että värjäystä voi ihan oikeasti tehdä kotona omassa labor..krhm..keittiössä ja vielä talvellakin saatavillaolevista aineksista. Ja taas BB:tä viedään. Kauppalistalle ilmestyivät jotenkin kummallisesti etikka, elintarvikevärit ja sipulit. Näin siis huolimatta siitä etten tiedä yhtään miten homma oikeasti etenee tai käyvätkö ostamani tuotteet värjäykseen. Noita ihania kasviväreillä värjättyjä sukkia, paitoja, huiveja ja ties mitä on niin paljon ja ne ovat niin upeita että pakkohan sitä on itsekin kokeilla! Eikö olekin? Juokse, kello, juokse! Tahdon kotiin lankojen luokse!

Etsintäkuulutus!!

Jos joku sattuisi tietämään englanninkielisen neuleblogin, jonka nimi on Pink Rabbit, Pink Bunny, Rabbit in Pink tai jotain sinnepäin, haluaisin ehdottomasti osoitteen, kiitos! Blogia piti mustahiuksinen nainen, jolla oli pieni poika. Voi olla että muistan ihan höpöjä, mutta tämä blogi taisi olla ensin wordpressillä ja sitten aivan omalla domainillaan. Näin siis tuossa pari vuotta sitten. Pidin hirveästi blogista ja kaikenlisäksi sinne hukkui erään aivan IHANAN paidan ohje jonka haluaisin saada vielä.

Ja vielä jotain NIIIIN mahtavaa! Löysin ehkä hienoimman paidan ikinä jonka kunnon peliriippuvainen voi itselleen saada. Super Mario 4ever!!

SuperMario -liivi

Tuhat ja yksi silmukkaa

Sen tuhannennen aloitusyrityksen jälkeen vihdoin sain itseni bloggaamaan. Netissä on liikaa ihania neuleblogeja joita selailemalla itsensä saa viriteltyä ihan mihin vain neulontatilaan. Ja hittovie minäkin haluan näyttää koko maailmalle kätteni jäljet!

Hassua, kuinka pelkästään neuleiden kuvia katselemalla voi saada päähänsä jotain, jota ei koskaan olisi voinut kuvitelakaan tekevänsä. Hyvänä esimerkkinä tästä on Nalle-lanka. Olen aina vihannut kyseistä lankaa siitä syystä, että erehdyin tekemään elämäni ensimmäisen neuletyön juuri tästä langasta. Marjapuuronpunaiset palmikkosäärystimet, joiden tekemiseen meni ala-asteikäiseltä BB:ltä melkein koko viides luokka. Ja niitä palmikoita oli pakko pistää ainakin 20 kumpaankin säärystimeen, tietysti alhaalta ylös asti! Sen työn jälkeen vannoin etten koske tuohon lankainhotukseen koon 7 tikuillakaan!

Vaan näinpä kävi, että nyt noin 13 vuotta myöhemmin uskaltauduin ostamaan ensimmäiset Nalle-lankani sitten ala-asteen kauhupäivien ja herramunjee kuinka innostuin! Miksi ihmeessä olin dissannut kyseistä peruslankaa kaikki nämä vuodet? Kirjoneulejälki on paljon siistimpää ja tasaisempaa kuin seiskaveikkaviritelmäni eikä se langan "ohuuskaan" haitannut yhtään. Ja kaikki tämä vain koska neulebloggarit ovat tehneet ihania kirjoneulesukkia ja -lapasia nimenomaan Nallesta. Olen potenut pitkään "ohuen langan kammoa", mutta tästä Nalle-kokemuksestani rohkaistuneena ajattelin ruveta tekemään siskolleni ensimmäistä huiviani. En tiedä nielaisenko liian suuren palan jos haluan väenvängällä tehdä kevätpäiväntasausyllätyshuivin mutta kokeillaan nyt sitäkin. Hyvin nopeasti sen huomaa että onnistuuko vaiko eikö onnistu.

Lankavaihtoehtoja minulla on kolme. Novitan Rose mohairista ajattelin aloittaa, mutta jos jälki ei miellytä, voisin kokeilla tuota juuri ostamaani Puro Batikia. Tämä käy näistä langoista varmasti huonoiten juuri tähän huiviin, mutta kokeillaan nyt silti. Saahan siitä sitten tehtyä vaikka mukavan Revontuli-huivin. Näiden lisäksi kolmas vaihtoehto lähti tilaukseen tänään, joten mikäli kaksi ensimmäistä viritystä menevät (langan takia) mönkään, se varmin vaihtoehto, Dropsin Alpaca, tupsahtaa postissa luultavasti viikon-parin sisällä. Jos hyvin käy, saan noista langoista ainakin kolme huivia. Malleja täytyy vain vielä vertailla.

Täydensin puikkovarastoanikin kolmella sukkapuikkosetillä. Nyt löytyy valikoimista myös koot 2,5, 3 ja 5, jotka aikaisemmin uupuivat. Pienemmät puikot Nallen "syytä" ja vitoset isoa veikkaa varten (jota muuten en myöskään ole aiemmin neulonut. Hassua kuinka nämä "peruslangat" ovat jääneet kokonaan kokematta.)

Puikoilla on tällä hetkellä yllättävän vähän töitä. Yleensä jokainen puikkopari on jollain tavalla varattuina, mutta tällä hetkellä vapaita puikkopareja on vaikka kuinka monet! Suuremmin noita keskeneräisiä ei tällä hetkellä ole senkään takia, että olen juuri pari viikkoa sitten purkanut kaikki työt joita en varmasti jatka. Ja näitä töitähän löytyi! Näin joululahjatöiden jälkeen on muutenkin hyvä tomuttaa lankakopat ja suunnitella koko lankavuosi 2010 alusta.

Pastellipaidasta on tarkoitus tulla ISO kotipaita jolla voi viipottaa kotona. Kuvassa on takakappale ja palanen etukappaletta, kumpaankin erilainen palmikko keskelle. Myös huppua kaavailin tähän. Paidasta ei ole missään nimessä tarkoitus tulla kaunis. Sen ainoa tarkoitus on olla iso ja pehmeä ja peittää minut sopivasti. Tuo halppislanka Safir, josta paita on tehty, on kyllä oikeastikin mukavan pehmeää, mutta tuskin rankempaa menoa kestää. (Tiedä sitten kuinka rankkaa menoa kotipaidan tarvitsee kestääkään.) Kuva muuten vääristää värejä, kuten tavallista. Oikeasti värit ovat vieläkin pastellisemmat ja hempeämmät.

Rose Mohair no. 10 puikoilla sopii täydellisesti tähän huiviin. Tämänkään työn tarkoitus ei ole olla kenenkään muun mielestä kaunis kuin minun. Sattumoisin tämä maailman helpoin huivi on minun mielestäni ihan hirveän hieno, vaikka yksinkertaisempaa mallia ei olekaan. Hassua miten sitä tykästyy joihinkin pieniin ja yksinkertaisiin asioihin.

Tosin, tämän huivin tarkoitus on olla ISO ja ahmaista minut sisäänsä.

Tilaustyönä taas teen kaverille parilapaset, jotka menevät taas eteenpäin lahjaksi. Reunimmaiset lapaset siis tässä ja vielä se keskimmäinen yhteislapanen tekemättä. Lankana Isoveikka.

Aloittamattomia tilaustöitäkään ei ole enää kuin pari jäljellä. Kaveri tilasi punaiset "trendisukat" ja ilmeisesti hänenkin kaverinsa haluaisi jotain samantyylistä. Mallia en vielä ole muuten miettinyt, mutta jotain pitkävartista ne tulevat olemaan. Ehkä joulunpunaiset polvisukat leveällä mustalla raidalla. Toisen pojan kaverin synttärilahjaksi on tilattu pinkki tupsupipo johon paraikaa yritän etsiä sopivaa lankaa. Pinkki Samos voisi toimia tässä. Kumpikin poika hauaa itselleen tumput, mutta väritoiveita odottelen edelleen. Niin ja tuon siskolle menevän huivin mainitsinkin jo. Tässähän tulee pian pula neuletöistä jos tässä tosiaan on kaikki mitä pitää tehdä!

Jotain valmistakin on. Hirveään koko syksyn vaivanneeseen pipottomuuteen väsäsin eilen tupsupipon. Ohje omasta päästä, lankana nalle l.valkoinen ja luumu. Pipo vielä kuvassa täysin venyttelemätön ja muotoutumaton. On muuten ensimmäinen tupsupipo jonka olen tehnyt ja kuten ilmeestä näkee, tykkään IHAN hirveästi!

Hirveään neulatyynynpuutostilaan taas virkkasin pikaisesti donitsineulatyynyn. Varsin näppäräksi osoittautui tämäkin.

Tämä paita valmistui oikeasti jo viime vuoden puolella äidille joululahjaksi, mutta halusin laittaa sen tähän mukaan. Ohje on Novitan lehdestä syksy 2009. Hävitin lehden johonkin kesken neulomista. Harmittaa hirveästi koska siinä oli muitakin ohjeita joita olisin voinut kokeilla. Paita onnistui mielestäni juuri niin kuin pitikin. Lankana 7 veljestä t.ruskea. Kuvassa värit ovat päin prinkkalaa, mutta kuvio näkyy ihan hyvin. Laitoin tämän kuvan senkin takia, että sain äidiltäni parhaan kommentin mitä tällainen harrastelijaneuloja voi saada. Äitini avasi paketin, käänteli paitaa käsissään arvioiden katseellaan ja totesi "tämä on kyllä aika pienen näköinen. Voikohan tämän vielä vaihtaa?" Sain erikseen sanoa että olen muuten itse tehnyt tämän. Kiitos äiti, tämä kommentti muistetaan!