Syksy on alkanut

Syksy! Sen tunnistaa siitä että ulkona alkaa jo olla kellertäviä ja punertavia lehtiä. Ilma tuoksuu syksyiseltä ja raikkaalta. Sataa ja on harmaata. Syksyn tunnistaa myös siitä että kesäksi talviunille käynyt neulomisinto kömpii ulos ja alkaa haistella syksyn tuulia. Se tulee pikkuhiljaa, alkaa siitä että vetää syksyn ensimmäiset villasukat jalkaansa kylmyyden yllättäessä ja muistaa kuinka kivoja villasukat oikeastaan ovatkaan. Mieleen alkaa tulla mielikuvia uusista sukkaväreistä ja -malleista. Lankahyllyä ei enää voi ohittaa yhtä nopeasti kuin ennen vaan katse viipyy kivassa vihreässä seiskaveikassa tai sitä huomaa harmittelevansa kun sen oman lempivärin myynti on lopetettu. Pikkuhiljaa ajatukset siirtyvät lapasiin ja sitä huomaa perustelevansa uusien lapasien harkitsemista sillä että kaikki ne 20 vanhaa lapasparia ovat niin..no..vanhoja.

Jos sitä tekisi vaikka vain yhdet ihan pienet lapaset. Sellaiset harmaat kun ei minulla vielä harmaita lapasia olekaan. Harmaisiin lapasiin tarvitsee harmaata lankaa. Voi harmi kun sellaista ei löydy lankavarastoista. Suunnistan siis kauppaan ja hankin heti kerralla neljä kerää, pitäähän siinä olla eri harmaan sävyjä. Neulominen alkaa ja ennen kuin huomaakaan, siitä ei tule loppua. Olen löytänyt taas sisäisen neulojani!

Todellakin, kesän aikana en vilkaissutkaan neulomuksiin päin. Sen sijaan istuin kesän kiinni kirjoissa. Tämä sama ilmiö oli havaittavissa jo viime kesänä, joten täytyykö minun nyt siis todeta että aina kesäisin luen ja talvisin neulon?

Heti pakko esitellä uusimpia luomuksia ja keskeneräisyyksiä! Ensimmäisenä nuo jo alussa esimerkkinä mainitsemani harmaat lapaset, vaikka eivät todellisuudessa olleetkaan ensimmäinen aloittamani työ tänä syksynä.

Ohje: Omasta päästä
Koko: Sopivat
Lanka: 7 Veljestä vaalean harmaa, harmaa, tummanharmaa, ruskeanharmaa
Puikot:  Sukkapuikot no. 4
Langankulutus: Vähän jokaista väriä

Näistä tuli heti lempilapaset syksyyn. Eivät ole liian paksut (paitsi lämpimille päiville) mutta sopivan paksut esimerkiksi pyöräilyyn. Tykkään kovasti! Ja mielestäni syksyllä saakin olla hieman harmaata päällä. Koko on sopivan napakka, lapaset kuitenkin venyvät käytössä.

Tuota kuvassa ylemmässä lapasessa näkyvää ihmeellisen vaaleaa pistettä, lapasen kärjessä olevassa tummassa raidassa, ei kyllä oikeasti ole olemassa. En ymmärrä kuinka se kuvassa muka näkyy tuollaisena, mutta oikeasti raidat ovat ihan siistit. Sen sijaan lapasten alimman harmaan ja sitä seuraavan ruskeanharmaan välinen raita on tarkoituksella epätasainen. Kyseisen kerroksen silmukoista siis joka toinen on t.harmaata ja joka toinen r.harmaata.

Ohje: Omasta päästä peruslapaset
Koko: Sopivat
Lanka: 7 Veljest raita
Puikot: Sukkapuikot no. 4
Langankulutus: Ei tarkkaa tietoa

Toinen poika on halunnut itselleen syksyksi lapasia, joten minäpä tein sellaiset. Pojan väritoive muuttui vähintään sen kymmenen kertaa, joten lopulta vain ostin 7 Veljeksen raitalankaa ja ehdotin josko se kävisi lapasiin ja kelpasihan se. Värit vaihtuvat juuri sopivasti ja ovat mukavan kirkkaat. Ilmeisesti vain on tullut jotain ongelmaa kärjen tekemisessä, sillä toisen lapasen kärki on jo muutaman päivän käytön jälkeen alkanut hieman aueta. Täytyy korjailla kestävämmäksi.

Keskeneräiset Bordercollie -sukat. En ole koskaan ollut hyvä tekemään kirjoneuleita, mutta päätin silti yrittää tehdä tällaiset. Lankana 7 Veljestä ruskeanharmaa ja tietty nuo kirjoneuleosioon käytetyt musta ja valkoinen. Kuvassa tuo mustapisteinen kuvio näyttää sotkuiselta, mutta todellisuudessa se on paljon siistimpi. Eihän kuviota ole vielä lainkaan venytelty muotoonsa, mutta on se silti selkeämpi kuin tuossa kuvassa.

Tässä vielä itse koiran kuva. Malli on itse suunniteltu ja sen siis pitäisi aniakin esittää bordercollieta. Kuva oli yllättävän ärsyttävä tehdä koska en meinannut millään keksiä kuinka tuon valkoisen langan saisi pysymään siististi kasassa. Valkoinen lankahan ei kulje sukan ympäri, kuten musta, joten piti keksiä keino kuinka sen saisi pidettyä etupuolella muiden lankojen kiertäessä ympäri. Kyllä tuosta kuvasta silti parempi tuli kuin mitä olisin odottanut, ottaen huomioon toiaan sen etten oikeasti osaa tehdä yhtään kirjoneuleita. Nyt tämä neule on ollut telakalla pari viikkoa, mutta jatkan varmasti loppuun lähiaikoina.

Oih ja voih näitä värejä! Oikeasti en ole vihreän ystävä. Itse asiassa voisin jopa sanoa kammoavani vihreää kaikissa muodoissaan. Mutta eihän tästä yhdistelmästä voi olla pitämättä! Alunperin tästä työstä piti tulla pitkät, polven yli ulottuvat sukat mutta arvoin sitten omien kanankoipieni paksuuden, silmukkamäärän ja neuleen venyvyyden hyvin pahasti pieleen, joten varsi oli pakko jättää lyhyeksi tai muuten näitä ei olisi saanut mitenkään vedettyä ylös asti ja polvien yli. Muuten alkuperäinen suunnitelma jatkuu, eli näistä olisi tarkoitus tulla kantapäättömät ja kärjettömät mukasukat. Paljoa ei enää ensimmäisen valmistumisesta puutu.

Tämä keskeneräinen Panache on roikkunut hyllyssä jo viime keväästä asti. Olen jo silloin tiennyt että tämän työn jatkaminen kestää varmasti pitkään, sillä olen siististi pakannut sen paketiksi ja kirjoittanut oikein päälle mistä työstä on kyse ja missä kohdassa mennään. Tästä on siis tullut tyylipuhdas UFO ja sellaisena se saa pysyäkin toistaiseksi. En haluaisi sitä purkaa, mutta juuri nyt ei ole hirveää innostusta jatkaakaan. Odottelemme parempia aikoja. Nyt en edes viitsi tarkistaa onko työ jäänyt kesken siksi että lanka olisi mahdollisesti loppunut kesken. Hyvin minäkin tiedän töitteni kunnon.

Tämä työ odottaa vain sitä että joku tulee ja päästää sen tuskistaan. Itse en raaskisi millään purkaa tätä vaikka se jo purkutuomion saikin, joten työ vain makaa puikottomana ja surkean näköisenä. Luovuuden puuskassa halusin kokeilla tehdä lapasia/kynsikkäitä joiden väri olisi pystysuoraan kaksivärinen. Normaalipyörönä tehty neule ei oikein tykkää kantaa toista väriä pitkää matkaa nurjalla puolella, joten ratkaisin asian neulomalla aina yhden puolen kerrallaan (oikein), sitten toisen (nurin), kietomalla langat toistensa ympäri ja sitten tekemällä taas toisen puolen (nurin) ja toisen puolen (oikein). Olipas vaikeasti selitetty, mutta lyhyesti ideana on se ettei yhtään langanpätkää kuljeteta työn nurjalla puolella, eikä työtä tehdä varsinaisesti suljettuna ympyräneuleena.

Tällä hetkellä ei ole mielessä mitään tiettyä työtä jota aloittaisin tekemään, mutta jos ei nyt mitään tule mieleen niin jatkan sukkalinjalla. Villasukkia tarvitsee aina. Ja ainakin toiselle pojalle pitäisi tehdä lapaset kun vanhat alkavat jo näyttää kovin käytetyiltä ja reikiäkin niihin on tullut. Rakkaudella pidetyt!

Syksyn kunniaksi aivan uusi ulkoasu blogille. Ainoa ikävä puoli näissä ulkoasuvaihdoksissa on etten koskaan muista "päivittää" niitä sitten myöhemmin. Jos vielä tammikuussakin blogissa näkyy syksyn lehtiä, saa huikkaista niin vaihdan sitten asiallisempaan.

Ikuisuus kestää ainakin kaksi ja puoli kuukautta

Siitä on varmastikin ikuisuus kun olen tänne käynyt kirjoittelemassa. Syy poissaololleni? Hmm.. Tuulee väärästä suunnasta? Aurinko paistoi silmiin? Koira söi tietokoneen? No ei vaan. Kyllä nyt täytyy pistää täysin kiireiden piikkiin tämä poissaoloni. Lupaan jatkossa parantaa.

Kiireiden takia paljoakaan ei ole tapahtunut myöskään neulerintamalla. Jotain valmista on tällä välillä tullut mutta paljon vähemmän kuin normaalisti.

Itseäni ehkä eniten miellyttävä työ oli siskolle mennyt vironvillainen Revontuli jonka sain valmiiksi.

Ohje: Revontuli
Koko: Ei mitattu, arviolta 185 cm leveä
Lanka: Viron villaa, ruskan sävyt
Puikot:  Pyöröpuikot no. 5
Langankulutus: Ei mitattu, reilusti alle yksi kerä

Aivan ihana työ tehdä ja valmiina erittäin kaunis! Tämä oli siis ensikosketukseni virolaiseen lankaan ja olen kyllä tuohon lankaan tykästynyt. Kauhean heikkoa se on (menee poikki pienestä nykäisystä) mutta sitä on mukava neuloa. Sisko oli onnellinen saadessaan vihdoin huivin. Toivottavasti lämmittää.

Ohje: Kevätpäiväntasausyllätyshuivi
Koko: Ei mitattu, mutta sänky jolla kuva on otettu on 210 cm pitkä ja huivi ylttyy päästä päähän
Lanka: DROPS Alpaca, valkoinen 
Puikot:  Pyöröpuikot no. 5
Langankulutus: N. viisi kerää

Vaikka tuo siskon Revontuli oli mieluisin työ, oli tätä kuitenkin ehdottomasti mieluisin tehdä! Tämä ISO huivi on ensimmäinen kokeiluni Kevätpäiväntasausyllätyshuivista ja mielestäni erittäin onnistunut sellainen! Alpaca oli aivan uskomattoman pehmeää ja miellyttävää neuloa! Ja lopputulos oli henkäyksenkevyt! Kovin harmillista että lanka meinasi loppua kesken. Huivia päätellessä piti päätyä kompromissiin langan loppumisen pelossa ja siksi reunoista olisi voinut tulla hieman "löysemmätkin". Nyt ne vaikuttavat hieman kireiltä. Ei se käytössä näy mutta reunat eivät myöskään jousta yhtään.

Kuvasta ei käy ilmi kuinka valtavan suuri tämä huivi todellisuudessa on. Jopa minä hukun siihen vaikken oikeasti mikään pieni olekaan!

Tämä huivi lähtee palkinnoksi erääseen kisaan jota ylläpidän. Eipä tarvitse hävetä palkintoa!

Ohje: Omasta päästä 
Koko: Puolijoukkueteltta 
Lanka: Ören Bayan, Safir? Jotain tuollaista halppislankaa. Värit valkoinen, turkoosi, vaaleanpunainen ja lila 
Puikot:  Pyöröpuikot no. 5
Langankulutus: Alle kaksi kerää jokaista väriä (tähän mennessä)

Okei.. Jos sanotaan vaikka että tämä työ on väliaikaisesti valmis? Työ on juuri niin iso, ruma ja pastellisävyinen kuin sen oli tarkoituskin olla, mutta hermot loppuivat kesken ja siispä hihat taitavat jäädä ensi talveen. Mutta tosiasia on että tarvitsin juuri tällaista yli-isoa, ylilämmintä übervillapaitaa lämmittämään kylminä talvi-iltoina. Ainoa miinus on että se saa minut näyttämään ainakin 10 kg isommalta kuin oikeasti olen. Enemmänkin!

Takaapäin huppu päässä paita näyttää jopa ihan oikeasti paidalta (miinus ne hihat). Takana siis aivan yksinkertainen kierrepalmikko eikä sen ihmeempiä krumeluureja. Huppu on ihanan iso ja löysä.

Sitten keskeneräisiin, joita tällä kertaa on yllättävän vähän johtuen siitä että yritän nyt saada edellisetkin valmiiksi.

Käsi pystyyn kuka arvaa mikä tästä tulee? Tämä on nyt..öö..viides? Juu taitaa olla viides Revontuleni. Tämä tuli oikeastaan pakon sanelemana, sillä tilasin viron villat juuri Revontulia varten joten nyt kun niitä on niin.. Tämä väri on hieman hassu. Kuka on keksinyt sekoittaa taivaansinistä kahteen eri ruskeaan? Ei se välttämättä ole ruma. Tarvitsee vain hieman totuttelua. Ajattelin että tämän voisi viedä mökille ilahduttamaan muitakin.

Tästä epämääräisestä mytystä on tulossa toinen Kevätpäiväntasausyllätyshuivi, tällä kertaa TeeTeen alpakkalangasta. Olisin tehnyt tämänkin DROPSin Alpacasta mutta koska sitä ei saa täältä kaupoista, ostin tätä lankaa ihan kokeeksi. Ihan miellyttävä tätäkin on neuloa, mutta kyllä jälki on Alpacassa paljon miellyttävämpää johtuen kyseisen langan ohuudesta. Mietin tuossa että olisikohan se näyttänyt miltään jos olisin tuon kutosvihjeen tehnytkin tummemmalla ruskealla? Mitäpä sanotte rakkaat lukijani? Vai olisiko sitten kuitenkin parempi tehdä koko huivi yhdellä värillä? Ajattelin tätä huivia tädilleni 50-vuotislahjaksi eikä ole hirveästi aikaa enää pohtia kumpi olisi parempi ratkaisu. Lankaa pitää vain ostaa lisää. Neljäs vihje tehty kokonaan ja kaksi vihjettä vielä jäljellä. Ainakin kaksi kerää siis, ehkä jopa kolme.

Myöhemmin lisää enemmän ja vähemmän valmiita töitä.

***Muoks***

Voi kuinka saatoinkaan unohtaa! Tässä vielä kuvat kahdesta esittelemättä jääneestä vironkerästä! Ehdotuksia mitä näistä voisi saada aikaiseksi? Jos nyt kuitenkin ne Revontulet unohdettaisiin hetkeksi, eiks je? ;)

Värit ovat tällä kertaa jopa lähellä totuutta. Toinen tuollainen tummempi ja synkempi ja toinen ihanan kesäisen raikas.

Solmuja ja ruskeita revontulia

"Huomenna" on jälleen kerran "parin päivän päästä", sillä halusin odottaa Novitan vastausta reklamaatiooni. Ja niinhän se saapuikin!

Ongelmana oli siis ostamani Purokerä. Alkuun täysin ehjältä näyttänyt lankakerä paljastui osittain langanpätkistä kootuksi mytyksi, jossa oli solmuja enemmän kuin partiolaisten iltamissa! Heti aluksi kerästä löytyi kolme langanpäätä, joka sai tietysti tutkailemaan asiaa tarkemmin. Kerän päältä tipahti tutkailun jälkeen 25 g täysin irtonaista lankaa. Ja jotta tämä ei olisi tarpeeksi, tässä 25 g:ssa oli kolme solmua, jotka tietty kaikki vaihtoivat värin täysin järjettömästi (esim. violetti => valkoinen).

Valitin asiasta Novitalle, josta tuli asiallinen vastaus ja kiitos siitä että olin asiasta heille ilmoittanut. Heidän mukaansa lanka on voinut nirhautua poikki ja se on voinut jäädä huomaamatta kun kerran kerä näyttää ehjältä päällepäin. Lopuksi vielä lupautuivat korvaamaan "aiheutuneen vaivan" ja lähettämään pari kerää Novitan lankoja. Kiitos, Novita! Saitte BB:n hyvin hyvin iloiseksi!

Ohje: Novita Syksy 2009
Koko: L/XL
Lanka: 7 Veljestä, väri luonnonvalkoinen
Puikot: 4,5
Langankulutus: 595 g

Mutta jotain uuttakin! Tai lähinnä vanhaa jonka sain vihdoin kokoon. Jo joulun aikaan valmiina olleet palaset löysivät vihdoin toisensa kun sain innostuksen tehdä välillä jotain muuta kuin neuloa. Malli on siis sama jolla tein äidilleni joululahjan. Oman paitani palaset olivat valmiita itseasiassa jo ennen äitini paidan valmistumista, mutta tietysti joululahjat menivät omien edelle. Enää on jäljellä soljen ostaminen jotta paita pysyy kiinni. Myös väri on jotenkin väärä. Harkitsen syvästi paidan värjäämistä jollain sopivammalla värillä.

Ohje: Revontuli
Koko: 160x65 cm
Lanka: Puro Batik, väri kirjava ruskea 869
Puikot:  Pyöröpuikot no. 5
Langankulutus: 288 g

Aivan uutena tulokkaana tuo ruskean värinen Revontuli, josta viime postauksessa vihjailinkin. Tällä kertaa maltoin tehdä reunat ohjeen mukaisesti, joten ne eivät lähde kääntyilemään. Väri on muuten kiva, mutta jostain syystä valkoisia raitoja ei riittänyt toiseen reunaan enää loppuvaiheessa, kuten kuvastakin näkyy. Oikeasti tuo ero ei ole aivan noin suuri kuin kuvassa, mutta kyllä sen huomaa.

Mainitsinko jo että rakas äitimuorini kuskasi minulle etelänaapuristamme Virolaista liukuvärjättyä lankaa? Langat ovat vielä äidilläni, mutta ensi viikolla saan ne käsiini. En edes tiedä kuinka monta kerää sieltä on tulossa, mutta varmasti riittävästi! Saan vihdoin siis tehtyä aivan ohjeenmukaisen Revontulen tai jotain muuta kivaa.. ;)

Seuraavaksi voisikin tehdä sellaisen JÄTTIrevontulen. Leveyttä saisi olla ainakin se 200 cm. Olette jo ehkä huomanneet että minä pidän isoista huiveista, mutta sen olisi tarkoitus mennä lämmittämään siskoa lopuiksi talvi-illoiksi. En tiedä kuinka pitkälle yksi kerällinen Viron villaa riittää, mutta siitä ei taida jättihuivia saada? Mitä nyt netistä olen selaillut, huivien koko on vaihdellut suuresti puikkojen, käsialan ja langan mukaan. Ehkä siis on vain tuuria millainen huivi yhdestä kerällisestä tulee.

Tässä vielä kuva "sisaruksista". On jännä miten olen juuri tähän ohjeeseen innostunut. Onhan se kaunis, mutta maailmassa on niin monia muitakin kauniita huiveja. Ehkä se on juuri tuo ohjeen helppous joka viehättää. Helposti saa hyvin käytännöllisen, kauniin huivin.

Välipalaksi villasukkia ja pipo

PUUH kun on pitkä aika kun viimeksi kirjoitin. Ja tässä välissä on ehtinytkin sitten tapahtua vaikka ja mitä!

Ensinnäkin, sain valmiiksi Revontuli ykkösen, josta tulikin nyt sitten Revontuli kakkonen, sillä sain sen valmiiksi vasta kakkosen (eli nykyisen ykkösen) jälkeen.

Ohje: Revontuli
Koko: 160 x 65 cm
Lanka: Novita Puro, väri kirjava vaalea lila 883
Puikot: Pyöröpuikot no. 5
Langankulutus: 277 g

Kuten kuvasta näkyy, reunat kääntyvät ikävästi rullalle pingottamisesta huolimatta. Tästä käy syyttäminen pääasiassa sitä, että pelkäsin langan loppuvan kriittisessä vaiheessa kesken ja jätin siksi viimeiset kerrokset tekemättä ja jätin viimeiseksi tuon "reikäkerroksen". Huivi ei siitä tykännyt ja epäilenpä etten millään pingotuksella saa tuota tuon paremmaksi, ellen jatka kerroksia loppuun asti. Tässä siis valmis mutta keskeneräinen Revontuli.

Kuten tuolla joskus aiemminkin mainitsin, Puro on lankana aivan ihana uusi tuttavuus! Sitä on todella nopea neuloa ja se soljuu puikoilla sutjakasti. Revontulestakin tuli mukavan paksu jotta sitä voi oikeasti pitää lämpimänä hartiahuivina. Ainoastaan nuo raidat olisivat saaneet olla huomattavasti leveämmät. Jos koko huivi olisi ollut vaikka yhtä leveää raitaa kuin ensimmäisessä muutamassa kerroksessa, huivista olisi tullut vieläkin kauniimpi.
 Ja Puroa on tämä seuraavakin valmistunut.

Ohje: Perus tupsupipo, omasta päästä
Ohje: Yksi koko
Lanka: Novita Puro, väri kirjava pinkki 834, kirjailuun Novita Tempo, väri punalila 790 ja Novita 7 Veljestä, väri musta 099
Puikot: Sukkapuikot no. 4
Langankulutus: Hieman vajaa kerä Puroa, pikkupätkät Tempoa ja seiskaveikkaa

Lupasin toiselle pojalle, että tekisin syntymäpäivälahjan hänen kaverilleen ja tässä näette valmiin tuloksen. Tein pinkkiraidallisesta Purosta tupsupipon, johon kirjailin vielä jälkikäteen S-kirjaimen kaverin nimen mukaisesti. Piposta itsestään tuli sellainen oikein kiva jokapaikanpipo. Voisin itsellenikin tuollaista harkita, tosin ehkä kuitenkin eri sävyssä.

Ja jotta varmasti tulisi selväksi että Puro on päivän sana, tässä jotain joka olisi tulossa.

Tästä onnettomasta mytystä tulee isona Revontuli kolmonen! Neuloin tuota autossa samalla kun katsoin pikkupoikien jalkapallopeliä, siksi hämärä ja epämääräinen kuvausympäristö. RT3 on tällä hetkellä ehkä 80 % valmis joten eipä kauaakaan kun omistan tämän huivin myös ruskeansävyisenä.

Ohje: Perussukat omasta päästä
Koko: n. 42
Lanka: Novita 7 Veljestä, väri musta 099
Puikot: Sukkapuikot no. 4
Langankulutus: 144 g

Välipalana tein serkulle 18-vuotissynttärilahjaksi mustat villasukat. Taitavat olla ensimmäiset tämän vuoden puolella valmistuneet sukat. Tein niitä niin monet viime jouluksi että taisi jo tulla hetkellinen kyllästyminen koko työhön. Näissä ei oikeastaan muuta erikoista ole kuin se, että tuo varsi on aavistuksen leveämpi yläosasta. Ajattelin että saa sitten vaikka kääntää joskus kaksinkerroin jos mieluummin pitää vartta niin.

Riittäisiköhän tämä tältä erää. Huomenna voisin valittaa Purokerästä jonka ostin. En koskaan vielä ole reklamoinut ostamastani tuotteesta, mutta kyllä nyt täytyy sanoa että tuo sapettaa niin paljon että Novita saa kuulla kunniansa! Mutta siitä myöhemmin..

Onko tämä mahdollisesti maailman pisimmänniminen yhdyssanahuivi?

Kauan haikailemani kevätpäiväntas..no..tiedätte kyllä mikä on nyt vihdoin puikoilla. Lankana ihana, unelmaisenpehmeä valkoinen Alpaca ja puikkoina vitosen pyöröt. Tämä yhdistelmä tosin ei välttämättä ole paras mahdollinen juuri tähän työhön, liekö puikot sitten kuitenkin liian paksut. Tehtyäni ensimmäisen ja toisen vihjeen kokonaan, aloin haistaa jotain palaneen käryä. Silmukkamäärä oli aivan eri kuin mikä ohjeessa sanotiin. Kolmatta vihjettä aloitettuani huomasin hyvin nopeasti etteivät silmukkamäärät täsmänneetkään ohjeessa annettuun ja koko työ lähti alusta. Olin tehnyt sitä vasta niin vähän matkaa ettei purkaminen haitannut juurikaan, mutta kyllä hetken siinä itsekseni manailin että kuinka ihmeessä muka silmukkamäärä voi olla monta kymmentä vähemmän kuin ohjeessa. Oli tainnut jäädä jokin oleellinen vihjekerros tekemättä...

Seuraava ongelma ilmeni kolmannen vihjeen paikkeilla kun en meinannut yhtä riviä saada en sitten millään aikaiseksi. Jouduin purkamaan sen kerran kokonaan ja sitten aina lyhyempinä pätkinä kerrallaan kunnes tajusin että silmukkamäärä heitti parilla silmukalla edellisen (nurjan) kerroksen jälkeen. Olin ilmeisesti epähuomiossa neulonut pari silmukkaa yhteen. Sen siitä saa kun televisio-ohjelma vie mukanaan liiaksi.

Taas tuo värien vääristyminen hämää. Mikä siinä on etteivät värit meinaa millään toistua oikein kuvissa? Salamalla otettuna väri olisi kyllä ollut oikeansävyinen, mutta itse kuviosta olisi tullut puuroa. Edellisessä tekstissä näkyy tämä samainen lanka kerällä aivan hohtavan valkoisena.

Huivin vaikeustaso oli näistä pienistä ongelmista huolimatta odotettua matalampi (hyvä niin) ja sain kuin sainkin sen hyvään vauhtiin. En ole koskaan (jos nyt ei sitä Revontulta lasketa) neulonut mitään tuon tyyppistä, siis oikein kaavioiden mukaan, mutta hyvinpä sekin luonnistui ilman että piti merkkien selityksiä etsiä. Nuo ylivetokavennukset huomasin tehneeni iloisesti vain neulomalla kaksi silmukkaa yhteen takakautta, mutta eipä se ulkonäköä huononna. Tällä hetkellä on menossa neljännen vihjeen puoliväli ja huivin ulkonäkö alkaa hahmottua. Juuri tämä kyseinen vihje ei todellakaan ole suosikkejani, mutta tasaista tahtia sekin etenee. Muiden tekemissä huiveissa kuvio näytti hieman isommalta ja mieluummin olisinkin tämän "ruudukon" halunnut hieman isompana. Voi olla että huivin valmistuttua tilanne on sitten toinen. Ainakin kokoa tälle huiville tuntuu tulevan riittävästi. Hassua kun ohjeessa lukee että "voit jättää tämän vihjeen väliin jos huivista tulee liian iso". Voiko huivi TODELLA olla liian iso?!

Muut työt ovat jääneet nyt kokonaan taka-alalle. Pari ei edes kovin kauaa sitten aloitettua työtä uhkaavat pahasti jäädä kaapinpohjille pölyttymään. Toisaalta se ei haittaa koska kuitenkin saan jotain aikaankin näiden huivien muodossa, mutta toisaalta olisi kiva saada esimerkiksi se pastellivillapaita valmiiksi vielä kun on talvi. Siitä työstä olenkin oikeastaan eniten huolissani. Ehkä maltain hetkeksi jättää huivittelut ja tikuttelen sen iltana muutamana valmiiksi. Ei kai siinä nyt niin kauaa voi mennä?

Eihän kerrota kellekään...

...että lankakaupasta on taas tarttunut mukaan tavaraa. Tässä raporttia tämän päivän lankasadosta.

Netistä tilaamani Dropsin Alpacat pompsahtivat postiluukusta (tai siis Itellan toimipisteestä) kuvattavaksi tänään. Tämä uusi lankatuttavuus on ainakin näin ensinäkemältä erityisen mieleen. Kuka muka voisi olla pitämättä höyhenenpehmeästä langasta joka tuntuu jo kerällä aivan ihanalta?! Valkoisista olisi tarkoitus tulla nyt sitten ihan oikeasti se kevätpäiväntasausyllätyshuivi ja noista kolmesta muusta väristä (vasemmalta oikealle 2925, 2923 ja 7300) sitten jollekin muulle jokin kiva huivi (vinkki vinkki sukulaiset, nyt kannattaa vihjata huivitarpeesta!). Muistinhan jo mainita että lanka on IHANAN pehmeää? Ja pehmeää myös!

Nämä Puro Batikit ostin oikeasti jo paljon aikaisemmin mutta reiluuden vuoksi pistetään nekin esille. Tähän lankaan olen myös ihastunut kovasti. Sitä on todella mukava neuloa ja jälki on tasaista ja kauniisti liukuvärjättyä. Ainoana miinuksena (jos se nyt miinukseksi voidaan laskea) on se että raidat saisivat kyllä olla leveämmätkin.

Lisää "lankauutuuksia", eli lankoja joihin tutustun nyt ensimmäistä kertaa. Nämä langat olisivat ehdolla siskon huiviksi. Tosin, varmaankin vain tuo musta pääsee huiviin asti mutta noista muista keksii kyllä paljon muutakin. Lanka on mukavan pehmeää (ei tosin pärjää Alpacalle) ja sopivan ohutta huivilangaksi. Olisikohan näillä lankaostoksilla sitten kuitenkin ollut jonkinlainen teema. Huivit ehkä?

Ihan mahdottoman hauskasti nimetty lanka - Baby Bamboo - tarttui yksinäisenä keränä mukaan "ihan vahingossa". Ajattelin tuosta kokeilla tehdä jotain ihan pientä tai jos se tuntuu mukavalta puikoilla, ostetaan sitten enemmän. Yleensä tuollaiset puuvillalangat ja kaikki niiden sukulaiset (eli kaikki muut paitsi villalangat tai kummalliset erikoislangat) kammoksuttavat mutta katsotaan nyt. Pehmeää ja kiiltävää tämäkin lanka näyttäisi olevan. Olisikohan ihan hirveää väärinkäyttöä noin kivalle langalle jos tästä tekisi muutamat tiskirätit?

Revontuli on Ready!

Siinä se nyt on! Ensimmäinen olis valmis! Voi miten sellaisesta onnettomasta, ryppyisestä kasasta voi tulla nätti muotoonsa venyteltynä.

Kuvassa vielä nuppineulat kiinni mutta enhän minä nyt malttanut odottaa niiden irrottamista! Tajusin vasta pingotuksen jälkeen että oikeastihan tuo olisi pitänyt laittaa niin että 6/8 huivista olisi ollut puoliympyrässä ja 2/8 sitten mennyt hieman yli, mutta hyvinhän tuo noinkin pelaa. Tiedot vielä kertaalleen: Lankana siis Pirkkalanka kolmessa eri vihreän sävyssä, puikkoina vitosen pyöröt. Kokoa huiville kertyi 160x65 cm, mutta olisi kyllä saanut olla enemmänkin. Kyllä tuo hyvin ympärille menee mutta itse tykkään sellaisista oikein isoista huiveista joihin hukkuu kunnolla. Mietitään nyt siskon kanssa meneekö huivi hänelle vai teenkö toisenvärisen toisesta langasta. Vinkkejä otetaan vastaan kivoista liukuvärjätyistä langoista joita saisi ihan kotimaan puolelta ilman nettikauppojen väliintuloa. Virolaista mielelläni kyllä ostaisin mutta kun on pirulainen niin kallista netistä tilattuna.

Onko vihreitä revontulia olemassa?

Nyt se sitten olis pingotusta vaille valmis! Ihan ihka ensimmäinen Revontuli pääsi puikoilta juuri äsken ja on nyt huuhteluainekylvyssä kylpyhuoneessa. Hieman huijasin lopussa ja jätin pari kerrosta tekemättä. Toinen tummanvihreä raita alkoi käydä mielestäni tarpeeksi leveäksi enkä halunnut että se vie liikaa tilaa. Silmukoita alkoi olla lopussa hieman yli 330 joten tekemistä riitti kyllä loppuvaiheessa. Pirkkalanka tuntui aluksi hirveän karhealta mutta oli kuitenkin ihan mukavaa neuloa. Loppuvaiheessa - en tiedä johtuiko se siitä että kädet tottuivat lankaan vai siitä että se tosiaan oli pehmeämpää kuin miltä aluksi tuntui - lanka tuntui jo varsin mukavalta käsissä ja toivottavasti jälki pehmenee vielä enemmän huuhteluainekylvyn jälkeen.

Kuva huivista ennen pingotusta. Värit taas hieman vääristyneet. Luonnossa värit ovat aavistuksen kirkkaammat. Lisää kuvia kun huivi on pingotettu ja ready to go!

Myös toinen työ valmistui juuri oikeaan aikaan talven kylmyyteen. Viikonlopun aikana sain valmiiksi sinisen huivin jota olin tehnyt jo jonkin aikaa. Huivi oli jo vaarassa unohtua kaapinpohjille kunnes sain vihdoin innostuksen tehdä sen loppuun. Ja siitä tulikin juuri sellainen kuin halusin, iso, pehmeä ja lämmin! Näiden parin päivän aikana se on lämmittänyt hartioita kylmässä toimistossa ja toiminut kotona niin peittona kuin kaulaliinanakin. Varsin monikäyttöinen tekele.

Lankana siis Novitan Rose Mohair (sävyt netistä arvioituna 043, 162, 171 ja 383) joka tekee huivista ihanan pehmeän ja lämpimän vaikka se onkin ohut ja ilmava. Puikkoina no. 10 pyöröt. Kokoa huiville kertyi 130 x 100 cm.

Kaulahuivinakin tämä huivi toimii oikein mukavasti, sillä se menee pieneen tilaan.

Jo aikaisemmin Puro Batikista aloittamani huivi on jo toista kertaa telakalla langan loppumisen takia. Ostin tätä lankaa alunperin vain yhden kerän "kokeiluluontoisesti" ja nyt jo toisen kerän loputtua alan jo kirota miksen ostanut heti kerralla enempää. Kyseistä lankaa ei saa kaupungista jossa asun vaan aina pitäisi toisessa kaupungissa käydä hakemassa. Sinänsä tämä ei ole ongelma sillä lankaa saa työpaikkani läheltä Anttilasta muttei aina jaksaisi sinnekään raahustaa.

Seuraavana puikoille tahtoisi kovasti kiivetä tuosta kirkkaasta vaaleanvihreästä Pirkkalangasta (jota siis käytin ensimmäiseen Revontuleen) jokin toinen kiva huivi. Hirveästi houkuttaisi tehdä tuo kevätpäiväntasausyllätyshuivi, mutta tosiasia on että olisi tuossa muitakin keskeneräisiä töitä jotka pitäisi ensin tehdä alta pois. Lisäksi tuo huivi näyttää näin kokemattoman huiveilijan silmin melko vaativalta. Ehkä sekin on vain alkujännitystä joka haihtuu kun huivi on aloitettu. Ensimmäinen työ jonka vähän jo lupailin yrittää saada valmiiksi tällä viikolla on tuo pastellisävyinen villapaita, josta mainitsin aiemmin. Menin jo lupaamaan senkin, etten osta uutta Batik-lankaa ennen kuin se on tehty. Viikonloppuna olisi edessä peli-ilta, johon pitäisi saada lämmintä vaatetta ja mikäs sen paremmin täyttäisi tämän kuin itse tehty kotivillapaita. Samalle reissulle olisi saatava valmiiksi nuo parilapaset, joista myös mainitsin aiemmin. Luonto ei anna periksi sille että jättäisin noin nopean ja helpon työn kovin pitkäksi aikaa puikoille, etenkin kun siitä ollaan valmiita maksamaan. Noh, ehkä tämän päivän aikana selviää mikä työ haluaa muotoutua valmiiksi ensimmäisenä.

Vyyhdit..Vyyhdet..Vyyhtejä...Vyyhdin...Vyyhden.. Miten se sana toimii?

Pakkohan sitä värjäystä oli kokeilla. Eilen illalla kauppareissun jälkeen virittelin kaksi kattilaa, joihin toiseen tuli niitä sipulinkuoria ja toiseen virheää elintarvikeväriä. Jaoin ensin puhtaanvalkoisen seiskaveikan neljään suunnilleen yhtäsuureen osaan (sata kierrosta pikkupöydän jalkojen ympäri) ja heitin yhden vyyhdin sipuliliemeen ja toisen väriliemeen. Myöhemmin heitin jäljelle jääneet kaksi vyyhteä samoihin liemiin, jolloin väreistä tuli vaaleammat. Itseasiassa tuosta jälkimmäisestä sipuliliemilangasta tuli enemmänkin luonnonvalkoista, jossa on häivähdys kellertävää väriä, mutta ainakin vihreä onnistui hienosti.

Keittelyn jälkeen pistin vyyhdit (vai vyyhdet? Vaikeasti taivutettava sana) parilla puikolla kiikkumaan saunan jakkaran ja tuollaisen muovituolin väliin. Mukava etikantuoksu levisi saunan läheisyyteen märistä langoista. Tuossa siis kaikki ovat samaa lankakerää, ne on vain eri aikaan upotettu värjäysliemeen. Illalla pääsee sitten kerimään takaisin palloksi.

Taas olisi lisää lankojakin. Pitihän sitä Puroa saada kolme kerää lisää kun oli niin kivantuntuista lankaa. En tiedä yhtään millaista on käytössä, mutta ainakin sitä on tosi kiva neuloa. Väreinä siis tuota aikaisemmin ostamaani kirjavaa vaaleaa lilaa ja äidille ajattelin tehdä Revontulen kirjavasta ruskeasta, jos vain valmis huivi miellyttää. (Kuinkahan monta kertaa vielä mainitsen kyseisen huivin tässä blogissa?) Näin jälkikäteen kylläkin tuo kirjava sini-turkoosi olisi sopinut hieman paremmin, mutta onhan tuo ruskeakin nätti. Täältä muuten löytyvät nuo värit esiteltyinä.

Sain pari päivää sitten sukset ja niitä on nyt mukamasahkerasti käytelty. En ole omistanut omia suksia sitten ala-asteen, mutta avokin suksia olen kyllä joka talvi muutamaan kertaan lainannut. Kyllä tuo ensimmäinen kerta hieman otti joka paikkaan kun juoksuharrastuskin on jäänyt moneksi kuukaudeksi ja salilla olen käynyt yli kuukausi sitten viimeksi. Eilinen hiihto meni kuitenkin paljon paremmin jo. En mitään pitkiä matkoja vielä ole lähtenyt sivakoimaan, sellaiset 5-6 km kerrallaan on aivan sopiva matka. Ehkä sitten lopputalvesta enemmänkin.

 

Tältä näytti latu eilen seitsemän aikoihin illalla.

Revontuli loimuaa puikoilla

Eilen eksyin "ihan vahingossa" kahteen eri lankakauppaan, joissa kummassakaan en ollut koskaan ennen käynyt. Olen kironnu jo pitkään Novitan hallinta-asemaa markettilangoissa. Novitassa itsessään ei ole mitään vikaa, mutta lankavalikoima jää valitettavan suppeaksi kun tarjolla on vain perus 7 veljestä ja Nallea kahdeksassa eri värissä. Ymmärtäähän sen, etteivät marketit voi ottaa erikoisempia lankoja myyntiin jo senkin takia että pienellä paikkakunnalla ei noita lankasyöppöjä ihan mahdottomuuksiin ole, mutta pistää se silti harmittamaan. Vaan nyt tiedän kaksi paikkaa jotka kumpikin ovat auki neljän jälkeen! Pääsen siis töistä suoraan lankakaupoille niin halutessani (lue: heti palkkapäivänä).

Ensimmäisestä tarttui mukaan kolme vihreänsävyistä kerää Pirkkalankaa. Näistä voisi tulla vaikka joku kiva huivi. Lanka ainakin on sopivaa. Toinen lankakauppa sijaitsee Koskikeskuksessa. Sieltä ei tällä kertaa tarttunut mitään mukaan, mutta varmasti tulen lähitulevaisuudessa ostamaan lankani sieltä. Ihan kivasti valikoimaakin oli eri lankamerkeistä ja -laaduista.

Viime postauksessa esitelemäni Puro Batik (värinä kirjava vaalea lila mikäli kuvasta ei selvää saa) halusi muotoutua Revontuleksi. Tämä on siis ensimmäinen (iso kolmionmallinen hartia-) huivi jonka teen ja myös Puroa käytän ensimmäistä kertaa. Sain päivässä aikaan huivia suunnilleen kakkosmallin puoleenväliin ja voin sanoa että malli on aivan IHANA! Lisäbonuksena sitä on todella mukava neuloa eikä työtä malttaisi millään jättää käsistään! Kiitos Anne tästä upeasta mallista! Ainoa "miinus" on se, että nuo Puron raidat olisivat kyllä mieluusti saaneet olla leveämpiä, mutta se on pientä kun värit ovat noin ihanat.

Tämä jo aiemmin aloitettu työ on myös tikuilla, mutta se on maannut laatikon pohjalla jo pari viikkoa. Tarkoitus on tehdä hieman ohuemmat palmikkolapaset hiihtokäyttöön. Lankana Nalle, värinä tuollainen kiva luumu.

Tuolta Ullasta katselin silmät kiiluen ohjeita siihen, kuinka lankoja voisi värjätä kasvi- ja elintarvikeväreillä. Olen yrittänyt pysyä erossa Ullasta juuri siitä syystä että jos siellä onkin jotain kivoja ohjeita, ne pitää ihan oikeasti toteuttaa! Olen tähän asti ollu autuaan tiedoton siitä, että värjäystä voi ihan oikeasti tehdä kotona omassa labor..krhm..keittiössä ja vielä talvellakin saatavillaolevista aineksista. Ja taas BB:tä viedään. Kauppalistalle ilmestyivät jotenkin kummallisesti etikka, elintarvikevärit ja sipulit. Näin siis huolimatta siitä etten tiedä yhtään miten homma oikeasti etenee tai käyvätkö ostamani tuotteet värjäykseen. Noita ihania kasviväreillä värjättyjä sukkia, paitoja, huiveja ja ties mitä on niin paljon ja ne ovat niin upeita että pakkohan sitä on itsekin kokeilla! Eikö olekin? Juokse, kello, juokse! Tahdon kotiin lankojen luokse!

Etsintäkuulutus!!

Jos joku sattuisi tietämään englanninkielisen neuleblogin, jonka nimi on Pink Rabbit, Pink Bunny, Rabbit in Pink tai jotain sinnepäin, haluaisin ehdottomasti osoitteen, kiitos! Blogia piti mustahiuksinen nainen, jolla oli pieni poika. Voi olla että muistan ihan höpöjä, mutta tämä blogi taisi olla ensin wordpressillä ja sitten aivan omalla domainillaan. Näin siis tuossa pari vuotta sitten. Pidin hirveästi blogista ja kaikenlisäksi sinne hukkui erään aivan IHANAN paidan ohje jonka haluaisin saada vielä.

Ja vielä jotain NIIIIN mahtavaa! Löysin ehkä hienoimman paidan ikinä jonka kunnon peliriippuvainen voi itselleen saada. Super Mario 4ever!!

SuperMario -liivi

Tuhat ja yksi silmukkaa

Sen tuhannennen aloitusyrityksen jälkeen vihdoin sain itseni bloggaamaan. Netissä on liikaa ihania neuleblogeja joita selailemalla itsensä saa viriteltyä ihan mihin vain neulontatilaan. Ja hittovie minäkin haluan näyttää koko maailmalle kätteni jäljet!

Hassua, kuinka pelkästään neuleiden kuvia katselemalla voi saada päähänsä jotain, jota ei koskaan olisi voinut kuvitelakaan tekevänsä. Hyvänä esimerkkinä tästä on Nalle-lanka. Olen aina vihannut kyseistä lankaa siitä syystä, että erehdyin tekemään elämäni ensimmäisen neuletyön juuri tästä langasta. Marjapuuronpunaiset palmikkosäärystimet, joiden tekemiseen meni ala-asteikäiseltä BB:ltä melkein koko viides luokka. Ja niitä palmikoita oli pakko pistää ainakin 20 kumpaankin säärystimeen, tietysti alhaalta ylös asti! Sen työn jälkeen vannoin etten koske tuohon lankainhotukseen koon 7 tikuillakaan!

Vaan näinpä kävi, että nyt noin 13 vuotta myöhemmin uskaltauduin ostamaan ensimmäiset Nalle-lankani sitten ala-asteen kauhupäivien ja herramunjee kuinka innostuin! Miksi ihmeessä olin dissannut kyseistä peruslankaa kaikki nämä vuodet? Kirjoneulejälki on paljon siistimpää ja tasaisempaa kuin seiskaveikkaviritelmäni eikä se langan "ohuuskaan" haitannut yhtään. Ja kaikki tämä vain koska neulebloggarit ovat tehneet ihania kirjoneulesukkia ja -lapasia nimenomaan Nallesta. Olen potenut pitkään "ohuen langan kammoa", mutta tästä Nalle-kokemuksestani rohkaistuneena ajattelin ruveta tekemään siskolleni ensimmäistä huiviani. En tiedä nielaisenko liian suuren palan jos haluan väenvängällä tehdä kevätpäiväntasausyllätyshuivin mutta kokeillaan nyt sitäkin. Hyvin nopeasti sen huomaa että onnistuuko vaiko eikö onnistu.

Lankavaihtoehtoja minulla on kolme. Novitan Rose mohairista ajattelin aloittaa, mutta jos jälki ei miellytä, voisin kokeilla tuota juuri ostamaani Puro Batikia. Tämä käy näistä langoista varmasti huonoiten juuri tähän huiviin, mutta kokeillaan nyt silti. Saahan siitä sitten tehtyä vaikka mukavan Revontuli-huivin. Näiden lisäksi kolmas vaihtoehto lähti tilaukseen tänään, joten mikäli kaksi ensimmäistä viritystä menevät (langan takia) mönkään, se varmin vaihtoehto, Dropsin Alpaca, tupsahtaa postissa luultavasti viikon-parin sisällä. Jos hyvin käy, saan noista langoista ainakin kolme huivia. Malleja täytyy vain vielä vertailla.

Täydensin puikkovarastoanikin kolmella sukkapuikkosetillä. Nyt löytyy valikoimista myös koot 2,5, 3 ja 5, jotka aikaisemmin uupuivat. Pienemmät puikot Nallen "syytä" ja vitoset isoa veikkaa varten (jota muuten en myöskään ole aiemmin neulonut. Hassua kuinka nämä "peruslangat" ovat jääneet kokonaan kokematta.)

Puikoilla on tällä hetkellä yllättävän vähän töitä. Yleensä jokainen puikkopari on jollain tavalla varattuina, mutta tällä hetkellä vapaita puikkopareja on vaikka kuinka monet! Suuremmin noita keskeneräisiä ei tällä hetkellä ole senkään takia, että olen juuri pari viikkoa sitten purkanut kaikki työt joita en varmasti jatka. Ja näitä töitähän löytyi! Näin joululahjatöiden jälkeen on muutenkin hyvä tomuttaa lankakopat ja suunnitella koko lankavuosi 2010 alusta.

Pastellipaidasta on tarkoitus tulla ISO kotipaita jolla voi viipottaa kotona. Kuvassa on takakappale ja palanen etukappaletta, kumpaankin erilainen palmikko keskelle. Myös huppua kaavailin tähän. Paidasta ei ole missään nimessä tarkoitus tulla kaunis. Sen ainoa tarkoitus on olla iso ja pehmeä ja peittää minut sopivasti. Tuo halppislanka Safir, josta paita on tehty, on kyllä oikeastikin mukavan pehmeää, mutta tuskin rankempaa menoa kestää. (Tiedä sitten kuinka rankkaa menoa kotipaidan tarvitsee kestääkään.) Kuva muuten vääristää värejä, kuten tavallista. Oikeasti värit ovat vieläkin pastellisemmat ja hempeämmät.

Rose Mohair no. 10 puikoilla sopii täydellisesti tähän huiviin. Tämänkään työn tarkoitus ei ole olla kenenkään muun mielestä kaunis kuin minun. Sattumoisin tämä maailman helpoin huivi on minun mielestäni ihan hirveän hieno, vaikka yksinkertaisempaa mallia ei olekaan. Hassua miten sitä tykästyy joihinkin pieniin ja yksinkertaisiin asioihin.

Tosin, tämän huivin tarkoitus on olla ISO ja ahmaista minut sisäänsä.

Tilaustyönä taas teen kaverille parilapaset, jotka menevät taas eteenpäin lahjaksi. Reunimmaiset lapaset siis tässä ja vielä se keskimmäinen yhteislapanen tekemättä. Lankana Isoveikka.

Aloittamattomia tilaustöitäkään ei ole enää kuin pari jäljellä. Kaveri tilasi punaiset "trendisukat" ja ilmeisesti hänenkin kaverinsa haluaisi jotain samantyylistä. Mallia en vielä ole muuten miettinyt, mutta jotain pitkävartista ne tulevat olemaan. Ehkä joulunpunaiset polvisukat leveällä mustalla raidalla. Toisen pojan kaverin synttärilahjaksi on tilattu pinkki tupsupipo johon paraikaa yritän etsiä sopivaa lankaa. Pinkki Samos voisi toimia tässä. Kumpikin poika hauaa itselleen tumput, mutta väritoiveita odottelen edelleen. Niin ja tuon siskolle menevän huivin mainitsinkin jo. Tässähän tulee pian pula neuletöistä jos tässä tosiaan on kaikki mitä pitää tehdä!

Jotain valmistakin on. Hirveään koko syksyn vaivanneeseen pipottomuuteen väsäsin eilen tupsupipon. Ohje omasta päästä, lankana nalle l.valkoinen ja luumu. Pipo vielä kuvassa täysin venyttelemätön ja muotoutumaton. On muuten ensimmäinen tupsupipo jonka olen tehnyt ja kuten ilmeestä näkee, tykkään IHAN hirveästi!

Hirveään neulatyynynpuutostilaan taas virkkasin pikaisesti donitsineulatyynyn. Varsin näppäräksi osoittautui tämäkin.

Tämä paita valmistui oikeasti jo viime vuoden puolella äidille joululahjaksi, mutta halusin laittaa sen tähän mukaan. Ohje on Novitan lehdestä syksy 2009. Hävitin lehden johonkin kesken neulomista. Harmittaa hirveästi koska siinä oli muitakin ohjeita joita olisin voinut kokeilla. Paita onnistui mielestäni juuri niin kuin pitikin. Lankana 7 veljestä t.ruskea. Kuvassa värit ovat päin prinkkalaa, mutta kuvio näkyy ihan hyvin. Laitoin tämän kuvan senkin takia, että sain äidiltäni parhaan kommentin mitä tällainen harrastelijaneuloja voi saada. Äitini avasi paketin, käänteli paitaa käsissään arvioiden katseellaan ja totesi "tämä on kyllä aika pienen näköinen. Voikohan tämän vielä vaihtaa?" Sain erikseen sanoa että olen muuten itse tehnyt tämän. Kiitos äiti, tämä kommentti muistetaan!